Migreeni

Tietoa migreenistä

Migreeni on yleinen sairaus, jossa esiintyy päänsärkykohtauksia. Migreenikohtaukset voidaan jakaa aurallisiin (15 %) ja aurattomiin (85 %) kohtauksiin. Aurallisessa migreenissä auraoireet (neurologisia oireita, kuten näköhäiriöt, puhehäiriö ja lihasheikkous) usein edeltävät päänsärkyä. Migreeniä esiintyy kaikissa ikäryhmissä, ja se on naisilla yleisempää kuin miehillä. Migreeniä esiintyy noin joka kymmenennellä suomalaisella ja noin 15 %:lla naisista ja 5 %:lla miehistä.^1,2

Migreenille on tyypillistä toistuvat päänsärkykohtaukset.¹ Kipu on tyypillisesti sykkivää, toispuoleista ja vaihtelee vakavuudeltaan kohtalaisesta sietämättömään. Migreeni ei ole kuitenkaan pelkästään kovaa päänsärkyä, vaan migreenikohtaukseen liittyy usein myös pahoinvointia, oksentamista sekä valo-, ääni- ja hajuherkkyyttä.³

Erilaisia migreenejä löytyy yhtä monta kuin sitä sairastavia, eli se on hyvin yksilöllinen sairaus. Migreenin oireet voivat vaihdella melko lievistä hyvinkin hankaliin. Jos migreenipäiviä on alle 15 kuukaudessa, on kyseessä niin kutsuttu episodinen muoto. Jos päänsärkypäiviä on yli 15 kuukaudessa, ja näistä kahdeksan täyttää migreenin kriteerit, luokitellaan migreeni krooniseksi. Episodisen migreenin tehokkaan kohtaushoidon, kipulääkkeiden liikakäytön välttämisen ja estohoidon aloittamisen ajatellaan olevan tärkeää migreenin kroonistumisen ehkäisemiseksi.¹

Migreeni voi aiheuttaa sairastavalle toimintakyvyn ja elämänlaadun laskua ja vaikuttaa sairastavan suoriutumiseen jokapäiväisistä aktiviteeteista. Pahimmillaan migreeni saattaa muokata jopa urapolkuja. Migreeni ei ole sairaus, joka näkyy päällepäin, mutta silti se voi aiheuttaa usein häpeän tunnetta esimerkiksi toistuvien sairauspoissaolojen tai toimintakyvyn laskun takia. Migreeniin liittyvä kärsimys ei rajoitu sairastavaan, vaan se vaikuttaa myös ympäristöön, kuten läheisiin.⁴ 
 

Migreenikohtauksen vaiheet

Vielä ei täysin ymmärretä, mitä aivoissa tapahtuu migreenikohtauksen aikana. Kohtauksen ajatellaan kuitenkin alkavan sähkökemiallisella muutoksella aivorungossa, jonka jälkeen kolmoishermo aktivoituu, joka puolestaan aiheuttaa reaktion aivokalvojen valtimoiden seinämissä laukaisten migreenin. Kolmoishermon, joka toimii tuntohermona kasvojen alueella ja säätelee samalla verenkiertoa, ajatellaan siis olevan keskeisessä asemassa migreenikohtauksen etenemisessä.^3,5

Migreenikohtauksen oireet jaetaan ennakko-oireisiin, auraan, päänsärkyyn ja jälkioireisiin (kuva 1). Koska kohtaus on yksilöllinen, kaikki eivät saa kaikkia oireita, ja esimerkiksi noin 15 % potilaista kärsii aurasta. Migreenikohtauksen kesto on myös yksilöllistä vaihdellen tunneista useisiin vuorokausiin.^1,2 
 

Kuva 1. Migreeni kehittyy asteittain, kestää tunneista päiviin ja on yksilöllinen. Kohtauksen vaiheet jaetaan ennakko-oireisiin, auraan, päänsärkyyn ja jälkioireisiin. Kuvassa on merkitty prosenteilla arviot siitä, kuinka isolla osalla näitä kohtauksen eri tyyppejä esiintyy. Esimerkiksi 30–40 % migreeniä sairastavaa saa kohtausta ennen ennakko-oireita.^1,3,6

Migreenin hoito

Migreenin hoidon lähtökohtana on oikea diagnoosi ja luottamuksellinen hoitosuhde. Kulmakivenä on yksilöllistetty yhdistelmä lääkkeellistä ja lääkkeetöntä hoitoa. Lisäksi migreenikohtauksia hoidetaan akuutisti ja tarvittaessa kohtauksia ehkäisemällä.¹

Kohtausten hoidon valintaan vaikuttaa se, miten usein kohtauksia esiintyy ja miten vaikeita ne ovat. Hoitopäätöksiin vaikuttavat myös pahoinvointi, kivun voimistumisen nopeus ja voimakkuus, kohtauksen kesto, muut sairaudet sekä lääkehoidosta mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset.¹

Lääkkeetön hoito 

Lievissä migreenikohtauksissa voi riittää pelkkä lääkkeetön hoito. Oireita helpottavat^1,2 

• viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö
• kylmä kääre otsalla 
• säännöllinen ja riittävä uni ja lepo.

Lisäksi on tärkeää oppia tunnistamaan ja välttämään migreeniä aiheuttavia ja voimistavia tekijöitä.¹

Lääkkeellinen hoito 

Tavallinen kipulääke tai siihen yhdistettynä pahoinvointilääke riittää hoidoksi suurimmassa osassa migreenikohtauksista. Lääkärin suositteleman, riittävän ison lääkeannoksen ottaminen mahdollisimman nopeasti oireiden ilmaannuttua on tehokkain keino lievittää oireita.¹ 

Mikäli kipulääkkeet eivät tehoa, siirrytään triptaaneihin, jotka on migreenikohtauksen hoitoon kehitettyjä täsmälääkkeitä. Jos triptaanit eivät tehoa tai ne ovat vasta-aiheisia, voidaan käyttää rimegepanttia.¹ 

Migreenin estohoito 

Käypä hoito -suosituksen mukaan migreenin lääkkeellinen estohoito voidaan aloittaa aikuisilla, jos kohtauksia on muutamia kuukausittain. Estohoito ei kuitenkaan ole tarpeen, jos kohtauslääkityksestä saa tarpeellisen avun.

Lääkkeettömistä estohoidoista julkaistut tutkimukset ovat pieniä. Hoidossa huomioidaan elämäntapoihin yksilöllisesti liittyvät altisteet, kuten^1,2,5

• laukaisevien tekijöiden selvittäminen ja välttäminen
• säännöllinen unirytmi ja ruokailu
• alkoholin välttäminen
• elämäntapojen ja työolosuhteiden kartoitus
• kirkkaat valot
• hajut, kuumuus, lämpötilan huomattavat vaihtelut ja jotkin ruoka-aineet.

Hoidon tehon seuraamiseksi on suotavaa pitää päänsärkypäiväkirjaa, mieluiten jo kuukauden verran ennen hoidon aloitusta. Hyvänä hoitovasteena voidaan pitää sitä, että migreenipäivien esiintyminen vähenee 50 % aiemmasta. Estohoito aloitetaan vähintään 2–3 kuukautta jatkuvalla hoidolla.¹

Lääkkeellisiä estohoitovaihtoehtoja on useita, kuten esimerkiksi beetasalpaajat ja trisykliset masennus- ja epilepsialääkkeet. Vaikka näitä lääkkeitä ei alun perin ole kehitetty migreenikohtausten ehkäisyyn, osa hyötyy näistä hoidoista. Nykyään on olemassa myös nimenomaan migreenin estohoitoon kehitettyjä lääkkeitä. Näitä ovat CGRP-reitin kautta vaikuttavat monoklonaaliset vasta-aineet ja gepantit.¹